torstai 9. helmikuuta 2012

Alku ja kynnykset

En ole koskaan pitänyt blogia. Ajatus bloggaamisesta on käynyt, toisinaan viipynytkin, mielessä, mutta en ole tarttunut toimeen. Kiinnostusta on ollut, kynnys on kuitenkin tuntunut korkealta. Turhaan.

Päätin aloittaa bloggaamisen, koska kirjoittaminen auttaa jäsentämään omia ajatuksia. Blogia pitämällä voi myös saada palautetta ja vasta-argumentteja, jotka sitten kehittävät omiakin aatoksia. Blogi ei ole sidottu paikkaan tai aikaan, joten ajatusten vaihto ei ole kiinni siitä, onko samassa tilassa samaan aikaan keskustelukumppanin kanssa.

Aloittamispäätös on kuitenkin vasta ensimmäinen askel tiellä bloggaajaksi. Seuraavaksi on mietittävä, minkä blogipalvelun valitsen: Haluanko blogin, jonka ulkoasua voi muokata vai riittääkö karvalakkimalli. Tämä ei ollut minulle vaikea valinta; halusin ehdottamasti sellaisen, jonka ulkoasua voi muokata. No, tämä johtaa tietysti edelleen punnitsemaan erilaisten ulkoasujen välillä. Säätämistä riittää. Kun en ole koskaan tehnyt minkäänlaisia nettisivuja, on kaikki uutta.

Värivaihtoehtoja piisaa, samoin erilaisia taustakuvioita ja fonttivaihtoehtoja. Luen jostakin, että fonttivalinnassa pitää huomioida sekin, että netissä sivut voivat näyttää eri koneilla erilaisilta riippuen niihin asennetuista fonteista. No, ei ollut tämäkään sitten ihan yksinkertaista, mutta onneksi on mahdollista määritellä useampia fontteja paremmuusjärjestykseen. Kuulemma.

Päädyn valitsemaan palveluntarjoajaksi Googlen Bloggerin. Onnekseni Bloggerin käyttö on kohtalaisen helppoa. Hienosäätöä en osaa tehdä aivan mieleisekseni, mutta uudelle bloggaajalle aloittamisen kynnys on kuitenkin sopivan matala. Toisaalta ulkoasua ei tarvitse saada täydelliseksi, koska sitä voi säätää ja muuttaa kokonaan myöhemmin.

Rohkaistuneena teknisen ensiaskeleen suhteellisesta vaivattomuudesta aloitan sen tärkeimmän: Sisällön tuottamisen. Katsotaan, mitä tuleman pitää.

Pitkä tie

Ala-asteen lounastunnin ei ehkä kuvittelisi olevan yksi kirkkaimpia muistoja peruskoulusta. Muistan kuitenkin erään lounastunnin oikein hyv...