Näytetään tekstit, joissa on tunniste yhteiskunta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yhteiskunta. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Digitalisaation ajurit, esteet ja vaikutukset

Tieto- ja viestintäteknologian nopea kehitys viimeisen parinkymmenen vuoden aikana on aiheuttanut suuria muutoksia niin kuluttajien, yritysten kuin julkisen sektorinkin toiminnassa ja mahdollisuuksissa. Vielä 2000-luvun alkuvuosina sähköpostia luettiin yleensä tietokoneen ääressä ja pikaviestintä tapahtui tekstiviestien avulla. Pankeilla oli tuolloin laajat maksuautomaattiverkostot asiakkaidensa laskujen maksua helpottamaan. Pankit luopuivat laskunmaksuautomaateista vaiheittain 2010-luvun alussa (”Laskunmaksuautomaatit katoamassa”, 2011).

Käsitteellä digitalisaatio viitataan siihen, kuinka teknologisen kehityksen myötä digitaali- tai tietokonetekniikan asema ihmisten arkielämässä kasvaa (Koiranen, Räsänen ja Södergård, 2016). Digitalisaatio on edennyt vauhdilla ja muutos on ollut nopeaa. Kolehmaisen (2016) artikkelissa kerrotaan tutkimusyhtiö Gartnerin tutkimuksesta, jonka mukaan kehitystä on kuitenkin aliarvioitu niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla. Artikkelissa esitettyjen tulosten mukaan vähemmistö yrityksistä uskoo digitalisaation vaikuttavan niiden liiketoimintaan.

maanantai 1. toukokuuta 2017

Erinomaista paatosta!

Jos vappupäivän aikataulu antaa myöten, niin suosittelen lukemaan Riina Simosen kirjoituksen Onko eläimillä oikeuksia? Tai voihan näin hienon tekstin lukea milloin tahansa, kun aikaa on. Kirjoituksessa käsitellään eläinten oikeuksia monipuolisista näkökulmista, ja lähteistä löytyy varmasti mielenkiintoista kirjallisuutta syvempää tutustumista varten.

Teksti tarjoaa varsin kattavan katsauksen eläinten oikeuksien filosofiaan, historiaan ja yhteiskunnalliseen yhteyteen. Simonen nostaa esiin mielenkiintoisia näkökulmia ja niiden eroja: Miten eri tavoilla kysymystä lähestyvät ympäristönsuojelijat, eläinsuojelijat ja eläinoikeustoimijat? Suosittelen todella, jos aihe kiinnostaa!

Voimakkaalle dualistiselle eläin–ihminen-erottelulle ei ole tieteellisiä eikä oikeudenmukaisia perusteita. Eläimet eivät ole yhtenäinen ryhmä ja toisaalta ihmisellä on paljon yhteistä muiden eläinlajien kanssa. On todella outoa, että ihminen määritellään merkittävämmin erilaiseksi simpanssista kuin mato tai hiiri elefantista.

Tekstin url: http://jarjestot.uta.fi/aatos/paatos/arkisto/2007-2/paatos20705.html

torstai 2. maaliskuuta 2017

Uusi eläinsuojelulaki

Maa- ja metsätalousministeriössä (MMM) on parhaillaan käynnissä työ eläinsuojelulain uudistamiseksi. Eläinsuojelulain tarkoitus on suojella eläimiä kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta sekä edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua. Nykyinen laki on 20 vuotta vanha. Animalian ja SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton mukaan laki pitää saattaa ajan tasalle vastaamaan parempaa ymmärrystämme eläinten hyvinvoinnista. Järjestöt ylläpitävät yhteisesti Eläinpolitiikka.fi-sivustoa, jolla lain nykytilaa ja uudistustarpeita esitellään.

SEY:n ja Animalian tavoittelemat uudistukset lakiin ovat perusteltuja ja kannatettavia. Suomi ansaitsee sata vuotta täyttäessään maailman parhaan ja edistyksellisimmän eläinsuojelulain. Yksi keskeinen hyvän yhteiskunnan mittari on se, miten eläimiä kohdellaan.

Vanhentuneen lainsäädännön lisäksi eläinsuojelun resurssit vaikuttavat liian pieniltä. Viime viikonloppuna Yle uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan eläinsuojeluviranomaiset toimivat passiivisesti. Säännösten toistuvasta rikkomisesta saattaa seurata jopa 14 tarkastuksen sarja ennen kuin asiasta ilmoitetaan poliisille. Tämä ei ole mitenkään kestävää eläinten kannalta. Jos passiivisuus johtuu voimavarojen puutteesta, täytyy niitä lisätä niin pian kuin suinkin.

Eläimet ovat tuntevia ja tietoisia olentoja eivätkä talouden tuotantoyksikköjä. Nykyinen, vanha laki ei suojaa eläimiä kyllin hyvin kärsimykseltä. Eläinsuojelulain päivittäminen saattaa kuitenkin vesittyä, jos talous saa jyrätä hyvinvoinnin alleen. On siis tärkeää, että käytämme ääntämme puolustaaksemme eläinten eettistä kohtelua.

Jos haluamme Suomeen maailman edistyksellisimmän eläinsuojelulain, meidän on syytä lähettää viesti päättäjille. Helpointa on allekirjoittaa eläinjärjestöjen yhteinen vetoomus.

tiistai 21. helmikuuta 2017

Ihmisenkaltaistamista vai ihmiskeskeisyyttä?

Lihantuotannossa ja muussa eläinten hyväksikäyttöön perustuvassa toiminnassa liikkuu nykyisellään valtavat summat rahaa. Varmasti osin tästä syystä eläinten oikeuksien puolustajat pyritään usein julkisessa keskustelussa esittämään unelmahöttöön hurahtaneina hihhuleina, vaikka eläinoikeusajattelun taustalla voi olla vankkaa ja hyvin perusteltua ajattelua. Oman kokemukseni perusteella eläinten oikeuksia kannattavat ovat pohtineet asiaa huomattavasti keskimääräistä enemmän. Arjessa on kuitenkin aina helpompaa seilata kiinnittämättä liikaa huomiota ruoan tai muiden tuotteiden alkuperään – tai niiden eettisyyteen.

Eräs asiallisissakin keskusteluissa eläinoikeusajattelua vastaan esitetty arvostelu liittyy ihmisenkaltaistamiseen eli antropomorfismiin. Tähän perustuvassa kritiikissä ajatellaan, että eläinten oikeuksien puolustajat liittävät eläimiin virheellisesti inhimillisiä piirteitä, joilla oikeuksia sitten perustellaan. Kiistämättä ihmisen ja muiden eläinlajien välillä on merkittäviä eroja, mutta niin on merkittäviä eroja muidenkin eläinlajien välillä. Kuitenkin ne niputetaan sievästi samaan nippuun ryhmäksi ei-ihmiset.

Asiaa tarkemmin ajatellen ihmisenkaltaistaminen on hutera vastaväite eläinten oikeuksille. Eläimiähän me ihmisetkin olemme. Onko siis aivan tuulesta temmattua olettaa, että muilla eläimillä voisi olla samankaltaisia ominaisuuksia kuin meillä? Vastaus on selvästi kielteinen, ja tueksi löytyy tutkimustuloksiakin.

Itse asiassa antropomorfismiin perustuva arvostelu näyttää pikemminkin ihmiskeskeisyyden eli antroposentrismin ilmentymältä: Ihmisen ajatellaan olevan irrallaan muusta eläinkunnasta, kaikilta ominaisuuksiltaan jotenkin ainutlaatuinen olento. Ihminen on jo perintötekijöiltään, geeneiltään, hyvin lähellä muita eläinlajeja. Toki olemme pystyneet lajityypillisten ominaisuuksiemme avulla käyttämään muuta luontoa hyväksemme tavalla, johon muut lajit eivät kykene. Mutta onko silti kaukaa haettua olettaa, ettemme ole kaikilta ominaisuuksiltamme ainutlaatuisia?

Toisaalta helposti ajattelemme esimerkiksi tietoisuuden olevan kaksijakoinen ominaisuus, joka lajilla joko on tai ei ole. Voidaan kuitenkin hyvin olettaa, että tietoisuus on jatkumon kaltainen ominaisuus, joka ilmenee eri lajeilla eri tasoisena: Toisilla lajeilla on korkeampi tietoisuuden aste, toisilla matalampi. Erityisesti eläinten oikeuksien vastustajat kieltävät usein eläinten tietoisuuden, vaikka tieteellinen tutkimus viittaa päinvastaiseen suuntaan.

Eläinten oikeuksien vastustaminen ihmisenkaltaistamiseen vetoamalla vaikuttaa siis tutkimustiedon valossakin varsin kyseenalaiselta argumentilta. Jos hyväksymme muidenkin eläinten kuin ihmisten kokevan kärsimystä ja olevan tietoisia, on mielestäni erittäin hankalaa perustella monia nykyisiä eläinten hyväksikäyttöön perustuvia toimia kuten teholihantuotantoa tai delfinaarioita. Koska eläimet ovat tietoisia ja kokevat kärsimystä, on moraalinen välttämättömyys ottaa niiden intressit huomioon.


lauantai 30. marraskuuta 2013

Hyviä uudistuksia rakenteisiin

Paljon puhuttua kestävyysvajetta täytetään hallituksen eilen sopimilla toimilla. Ihanteellisessa maailmassa kaikkia leikkauksia ei tehtäisi. Emme kuitenkaan elä ihanteessa ja muutoksen – ennen kaikkea säästöjen – tarve on todellinen.

Vajeen paikkaustoimissa on sellaisiakin muutoksia, jotka eivät ole leikkauksia. Rakenteellisia uudistuksia kaivataan ja ilmeisesti nyt myös saadaan. Hyviä uudistuksia ovat ainakin pätevyysvaatimuksien väljentäminen, vuorotteluvapaan ehtojen tarkistaminen, hallintotoimintojen yhdistely ja valtion tietovarantojen avaaminen.

perjantai 16. marraskuuta 2012

Sata tonnia jokaiselle - riittääkö?

Sata tonnia kaikille suomalaisille ei riitä alkuunkaan. Tilastokeskus vahvistaa tiedon: jokainen suomalainen käyttää yli sata tonnia – siis yli sata tuhatta kiloa – luonnonvaroja vuodessa. Se on paljon, todella paljon. Maailmanlaajuisesti yksi ihminen käyttää keskimäärin noin 8,5 tonnia luonnonvaroja vuodessa. Suomalainen käyttää siis yli kymmenkertaisen määrän luonnonvaroja keskimääräiseen käyttöön nähden.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Nuoret työnhakijat liikkeelle

Tämä kirjoitus on julkaistu Oulu-lehdessä 17.10.2012.
 
Nuorisotyöttömyydestä ja nuorten syrjäytymisestä keskustellaan paljon etenkin täällä Oulun seudulla. Paljon on kaikilla hyvää tahtoa ja toiveita edistää nuorten pärjäämistä, mutta konkreettisia keinoja tuntuu olevan vaikea löytää. Yksi keskeisistä ongelmista on se, miten työttömien nuorten syrjäytyminen voitaisiin estää. Kerran syrjäytynyt ja itsensä yksin jätetyksi kokeva nuori voi olla vaikea saada takaisin mukaan yhteiskuntaan.
 
Me Oulun vihreät nuoret kunnallisvaaliehdokkaat esitämme, että Oulun kaupunki tarjoaisi alle 25-vuotiaille työttömille ilmaisen pääsyn kaupungin liikuntapaikkoihin yleisövuoroille, kuten uimahalleihin ja liikuntahalleihin. Lisäksi heille voisi varata omia harjoitusvuoroja esimerkiksi joukkuepelien harrastamista varten. Tämä tuskin tulisi Oulun kaupungille kovinkaan kalliiksi, etenkin kun vaakakupissa on nuorten hyvinvoinnin edistäminen ja syrjäytymistä ennaltaehkäisevä toiminta. Jokainen nuorten hyvinvointiin satsattu euro tulee tulevaisuudessa säästettyä moninkertaisesti sosiaali- ja terveysmenoissa. Oikeus ilmaispalveluihin voitaisiin todistaa ajan tasalla olevalla TE-toimiston kortilla.

Mahdollisuus harrastaa liikuntaa ilmaiseksi on merkittävä kädenojennus työmarkkinatuella elävälle nuorelle, jolle jo muutama euro on huomattava menoerä. Liikunnan terveysvaikutusten lisäksi nuoret saataisiin kannustettua lähtemään kodin ulkopuolelle ylläpitämään ja solmimaan sosiaalisia kontakteja, sekä saamaan vertaistukea elämäntilanteeseensa.
 
Vihreät nuoret kunnallisvaaliehdokkaat
 
Salla Kangas
Harri Lempola
Mirja Mustapirtti
Pekka Peni
Otto Simola
 
Oulu

tiistai 9. lokakuuta 2012

Vanhukset ja koulut

Ylen vaalikoneessa kysyttiin, mihin tuleva valtuutettu laittaisi könttälahjoituksena saadun rahalahjoituksen. Vaihtoehtojen joukossa olivat vanhustenhuolto, koulut, terveyskeskukset, lasten päivähoito ja sosiaalitoimen palvelut. Näistä sai valita vaalikoneessa kaksi.

Yle uutisoi tänään, että "Ehdokkaat antaisivat rahaa mieluummin vanhuksille kuin kouluille". Tähän tosin vaikutti ehdokkaan ikä. Vanhemmat ehdokkaat olivat hanakampia antamaan vanhuksille. Nuoremmat ehdokkaat taas suosivat kouluja.

Itse vastasin tuohon valitsemalla koulut ja terveyskeskukset. Jos tulevaisuutta ajatellaan, on mielestäni tärkeämpää panostaa koulutukseen ja hyvään perusterveydenhuoltoon. Molemmat ovat tärkeitä ennaltaehkäisyn kannalta.

Hyvät koulut luovat paremmat edellytykset elämässä pärjäämiselle. Hyvä peruskoulu luo pohjan kaikelle myöhemmälle osaamiselle.

Toimiva perusterveydenhuolto ehkäisee vakavampia sairastumisia, mahdollistaa terveemmän ja toimeliaamman vanhuuden ja parantaa näin ollen yleistä elämänlaatua. Yksi euro lisää perusterveydenhuoltoon säästää tulevaisuudessa moninvertaisen määrän euroja erikoissairaanhoidosta, kun ihmiset pysyvät terveempinä.

Yhteiskuntaa pitää kehittää pitkäjänteisesti ja tulevaisuuteen katsoen. Siksi omat valintani olivat selvät, vaikka toki vanhustenhuollossakin on paljon parannettavaa. On niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin tärkeää pyrkiä ehkäisemään ongelmat ennalta. Se vaatii toimivia peruspalveluita.

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Kunnallisdemokratian pelastus

Kunnallinen demokratia ja luottamus päätöksentekoon on koetuksella. Onneksi apua on saatavilla. Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNO julkaisi tänään Kunnallisdemokratian pelastuspaketin. Teeseissä vaaditaan selvillä ehdotuksilla muun muassa lisää avoimuutta päätöksentekoon, sitovia kansanäänestyksiä ja parempia mahdollisuuksia vaikuttaa kotikunnan asioihin.

Julkaisu toteutettiin tänään tempauksilla ympäri maata. Myös me Oulun vihreät nuoret kannoimme kortemme kekoon ja naulasimme pelastuspaketin teesit kaupungintalon oveen.




Teeseissä on ehdotuksia vallan keskittymisen vähentämiseksi ja päätöksentekijöiden sidonnaisuuksien läpinäkyvyyden lisäämiseksi. Näiden asioiden eteen voidaan tehdä kuntien valtuustoissa paljon – kunhan tahtoa löytyy. Ehdotuksista osa on jo Oulussa vihreiden ajamana toteutunut: Oulun kaupunginvaltuuston kokouksia on voinut jo hyvän tovin seurata netin kautta suorana.

Voin varsin mielelläni allekirjoittaa pelastuspaketin ehdotukset. Avoimempi kunta on jokaisen kuntalaisen etu.

maanantai 1. lokakuuta 2012

Vaalikoneita

Lisää valikoneita on nyt auennut yleisölle. Ainakin Kalevan ja MTV3:n ovat jo auki ja Ylen vaalikoneenkin pitäisi tänään 1.10. aueta.

Alla linkkejä omiin vastauksiini:

torstai 20. syyskuuta 2012

Omistajan ohjauksella on väliä

Konepajayhtiö Metso, josta valtio omistaa vähemmistöosuuden, perui lisäosinkonsa. Omistajaohjauksesta vastaavan ministeri Heidi Hautalan mielestä lisäosinko sopi huonosti yhteen yt-neuvottelujen ja irtisanomiskaavailujen kanssa. Näimme nyt, että valtio voi omistajaohjauksen kautta vaikuttaa, jos vastaavalla ministerillä on tahtoa ja määrätietoisuutta.

Tällä hallituskaudella omistajaohjauksesta on vastannut vihreiden ministeri Heidi Hautala. Valtion omistajaohjauksesta onkin tullut suoraselkäisempää. Jo aikaisemmin tänä vuonna Hautala uusi valtionyhtiö Finnairin hallituksen johdon palkitsemisjupakan yhteydessä. Näin näkyvää en muista omistajaohjauksen ennen olleen. Hyvää työtä siis!

Asiat muuttuvat, kun niitä muutetaan!

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Ehdolle vaaleihin

Hyvä yhteiskunta rakentuu mielestäni kestävän kehityksen periaatteille, oikeudenmukaisuudelle ja vapaudelle. Haluan toimia noiden asioiden puolesta, joten päätin jonkin aikaa sitten pyrkiä ehdolle ensi syksyn kunnallisvaaleihin. Ehdokkuuteni varmistui eilen. Syksyn vaaleissa pyrin uuden Oulun kaupunginvaltuustoon Vihreän liiton ehdokkaana.

Edessä on varmasti uusia kokemuksia, kohtaamisia ja kiinnostavia keskusteluja. Aikaisemmin olen osallistunut kampanjatyöhön olematta itse ehdolla – kokemus lienee tällä kertaa hyvin erilainen. Odotan mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää.

Teemoinani ovat kestävä kehitys ja joukko- ja kevyt liikenne. Minulle kestävä kehitys tarkoittaa niin sosiaalista, taloudellista kuin ekologistakin kestävyyttä. Nämä kestävän kehityksen eri ulottuvuudet kietoutuvat myös kiinteästi ja erottamattomasti toisiinsa. Niitä voidaan ja pitääkin edistää paikallisella tasolla.

Joukko- ja kevyt liikenne ovat voimakkaasti paikallisia kuntatason asioita. Ne liittyvät omalta osaltaan kestävään kehitykseenkin. Uutta Oulua on kehitettävä yhä painokkaammin joukkoliikenne ja kevyt liikenne huomioiden.

Kerron teemoistani ja niihin liittyvistä ajatuksistani lisää pitkin matkaa tässä blogissa.

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Kerjäämistä ei saa kieltää

Ryhmä kansanedustajia ehdottaa kerjäämisen kriminalisointia. Viimeksi kerjäämisen kieltämisestä lailla keskusteltiin vuonna 2010. Jo tuolloin oikeusoppineet totesivat, että kielto olisi Suomen perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastainen.

maanantai 21. toukokuuta 2012

Giniä BKT:lla

Tuloerot ja niiden suuruus ovat säännöllisin väliajoin kuuma aihe yhteiskunnallisessa keskustelussa. Hyvin toimivassa yhteiskunnassa tuloeroja tarvitaan. Mikä sitten on hyvinvoinnin kannalta paras, optimaalinen tulonjako, lienee ratkaisematon kysymys.

Olen siis vahvasti sitä mieltä, että tuloerot ovat tarpeellisia. Niitä tarvitaan kannustinvaikutusten ja oikeudenmukaisuuden vuoksi. On esimerkiksi täysin oikein, että kahdesta samaa työtä tekevästä ihmisestä enemmän ansaitsee se, joka tekee töitä enemmän – ceteris paribus. Jotkin työtehtävät ovat tavalla tai toisella vaativampia kuin toiset: On mielestäni oikein saada vaativammasta työstä korkeampi korvaus.

torstai 26. huhtikuuta 2012

Perustulon oikea taso

Vähän aikaa sitten Ylen Ajankohtaisessa kakkosessa oli perustuloa käsittelevä osio. Ohjelma taisi tehdä enemmän hallaa kuin hyvää perustuloaikeille. Päällimmäisenä mieleeni jäivät ehdotukset valtavasta, jopa tuhannen euron perustulosta. Valitettavasti järkevin, kohtuullisin ehdotus esitettiin ensimmäisenä, joten se jäi seuraavaksi esitettyjen yhä kasvavien summien varjoon.

torstai 12. huhtikuuta 2012

Hyvinvointiyhteiskunnan puolustus

Toisinaan puhutaan kovasti kilpailukyvystä, bruttokansantuotteesta ja talouden toimeliaisuudesta ja mietitään samaan hengenvetoon, onko hyvinvointiyhteiskunta este menestykselle. Pohjoismainen – tai eurooppalainenkin – hyvinvointiyhteiskunta on mielestäni oikeudenmukainen ja reilu yhteiskuntamalli. Siihen kuuluvat kohtuullinen työttömyys- ja sosiaaliturva, maksuton koulutus ja kaikkien saatavilla oleva kattava terveydenhuolto. Mutta heikentääkö se kilpailukykyä, onko se taakka bruttokansantuotteelle?

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Miksi Vihreät?

Yhteiskunnassa voi olla mukana itsenäisenä ajattelijana, jonkin ryhmän jäsenenä tai molempina. Asiat tuppaavat kuitenkin edistymään paremmin, kun niillä on useampia kannattajia. Tästä syystä moni lähtee mukaan sopivaksi kokemaansa järjestöön. Minun valintani on Vihreä liitto. Tässä kirjoituksessa kerron, millä perusteilla olen valintani tehnyt.

Poliittisessa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa voi olla mukana eri tavoin: kerhoista ja kyläyhdistyksistä aina kansallisiin ja ylikansallisiin järjestöihin asti. Monet kansalaisjärjestöt ovat niin sanottuja yhden asian liikkeitä kuten ihmisoikeus- tai ympäristöjärjestöjä. Poliittisilla puolueilla on kuitenkin useimmiten kokonaisvaltaisempia arvoihin ja aatteisiin perustuvia tavoitteita. Koska kiinnostukseni yhteiskunnasta on kokonaisvaltaista, koen poliittisen toiminnan luonnolliseksi valinnaksi.

Pohdittuani asiaa tarkkaan ja huolellisesti päädyin siihen, että Suomen puolueista Vihreät edustaa parhaiten omia arvojani ja maailmankuvaani. Keskeisiä kriteerejä puoluevalinnassani olivat vapaamielisyys ja edistyksellisyys. Vihreiden avoin toimintakulttuuri ja ennakkoluuloton suhtautuminen uusiin ajatuksiin ja toimintatapoihin olivat minulle mieleen. Ja onhan se ympäristökin aina ollut lähellä sydäntä.

Yhteiskunnassa on paljon parannettavaa ja epäkohtia, joihin tulee tarttua. Vihreiden periaateohjelmaan ja muihinkin ohjelmiin tutustuessani huomasin, että puolueella on monia rohkeita, perusteltuja uudistusehdotuksia. Näistä mielestäni eräänä kiinnostavimpana mainittakoon perustulo, joka poistaisi sosiaaliturvan kannustinloukut. Muitakin oli aina lähidemokratiasta ja päätöksenteon avoimuudesta terveydenhuollon rahoituksen yksinkertaistamiseen.

Vihreillä on ohjelmia lähes jokaisesta yhteiskunnan keskeisestä kokonaisuudesta. Nämä ohjelmat perustuvat harkittuihin mietintöihin. Esimerkiksi energia- ja ympäristöohjelmissa on käytetty alan tutkimuksia lähteinä ja linjavetojen perusteena. Tutkimukseen ja tieteelliseen näyttöön pohjautuva linja on mielestäni paras mahdollinen lähtökohta ongelmien ratkaisuun – oikeudenmukaisuutta unohtamatta.

Intuitiivisesti ja ohjelmiinkin perustuen olen vakuuttunut, että vihreissä on paljon asiantuntevaa väkeä, jolla on kattava käsitys muun muassa nykytyöelämästä, ympäristön tärkeydestä ja luonnonvarojen rajallisuuden aiheuttamista haasteista. Kokonaisvaltainen käsitys ongelmien luonteesta on edellytys niiden viisaalle ja onnistuneelle selvittämiselle.

Tässä en pyri eikä ole tarkoituskaan pyrkiä väittämään, että kaikki maailma viisaus asuisi Vihreissä. Järkevää, viisasta väkeä löytyy varmasti eri puolueista ja puolueiden ulkopuolelta sitäkin enemmän. Vihreät eivät ole aina oikeassa ja tekevät virheitä kuten kaikki ihmiset. Asioihin täytyy suhtautua kriittisesti – myös omiin asioihin. Kriittisessä suhtautumisessa itseä kohtaan Vihreät tuntuvat olevan liiankin tiukkoja. Toisinaan vihreät kritisoivat itseään ja omaa puoluettaan kovemmin kuin kukaan muu. Tämä kertoo siitä, ettei mennä sieltä missä aita on matalin. Uskon tietyn itsekriittisyyden johtavan lopulta parempaan ja viisaampaan toimintaan.

Oma mielipiteeni on siis tämä. Muut voivat päätyä samojen pohdintojen kautta eri lopputulokseen. Se on mielestäni demokratian suola.

Pitkä tie

Ala-asteen lounastunnin ei ehkä kuvittelisi olevan yksi kirkkaimpia muistoja peruskoulusta. Muistan kuitenkin erään lounastunnin oikein hyv...