perjantai 30. maaliskuuta 2012

Perustulo ja progressiivisuus

Perustuloon pohjautuviin sosiaaliturvan uudistusehdotuksiin liittyy usein myös verotuksen uudistaminen. Vihreiden ehdottamassa perustulomallissa perustulo on kaikille maksettava verovapaa etuus. Tuloverotus muuttuisi mallissa kaksiportaiseksi siten, että kuukaudessa alle 5.000 euron ansiotuloista menisi 39 prosentin vero ja tuon rajan ylittävistä tuloista 49 prosenttia. Verotus säilyisi kuitenkin useimmilla ennallaan juuri tuon verovapaan perustulon ansiosta.

Perustulon osuus kokonaisansiosta pienenee tulojen kasvaessa, joten verotus säilyisi progressiivisena edelleen. Laskennallisesti veroprosentti voidaan määrittää laskemalla, paljonko tietynsuuruisilla ansiotuloilla palkansaajalle jää käteen. Alla oleva kuvio havainnollistaa, mitä tarkoitan. Kuviossa esitetään veroprosentit eri suuruisille kuukausituloille, kun perustulon suuruudeksi on oletettu 500 euroa ja veroprosenteiksi 39 ja 49 ensimmäisessä kappaleessa kuvatulla tavalla.



Mainitsemillani oletuksilla esimerkiksi 1.000 euron kuukausituloilla käteen jäisi verojen jälkeen 1.110 euroa eli veroprosentti olisi -11,0. Pyöreä nolla veroprosentti on, kun ansiotulot ovat noin 1.280 euroa Jos ansiotulot ovat 2.000 euroa, veroprosentti on 14,0 ja 3.500 euron ansioilla 24,7. Malli siis selvästi säilyttää tuloveron progression, vaikka äkkiseltään muutos voi näyttää tasaverolta. Veroprosentin määrittämisessä on kuitenkin oleellisen tärkeää ottaa huomioon kaikille maksettava perustulo, josta veroa ei siis perittäisi. Seuraavassa taulukossa on tietoa eri kuukausiansioilla käteen jäävästä määrästä ja vastaavista veroprosenteista.



Taulukko osoittaa mielestäni hyvin, kuinka perustulomallissa pienetkin työtulot näkyvät käytettävissä olevissa tuloissa. Perustulomallissa työnteko kannattaa aina, nykyisessä mallissa ei.

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Verotuet syyniin

Suomen valtiontalous ei ole kestävällä pohjalla. Tänä vuonna valtion menojen arvioidaan ylittävän tulot noin seitsemällä miljardilla eurolla. Yhteensä menot ovat noin 52 miljardia euroa, joten tuo vaje on suuri. Suomi velkaantuu nopeasti – talouden tasapainottaminen on aloitettava nyt!

Keinoja valtiontalouden tasapainottamiseen on tasan kaksi: menojen vähentäminen tai tulojen lisääminen. Selvästi molemmat ovat välttämättömiä. Leikkauksiin on suhtauduttava huolella, jotta ne kohdistuvat oikeudenmukaisesti ja taloudellisesti järkevästi. Sama pätee tulojen vahvistamiseen. Menopuolesta ja leikkauksista puhutaan paljon, joten kiinnitetään nyt huomio valtion tuloihin.

Veronkorotuspuheiden varjoon jää usein se tosiasia, että verotuloihin vaikuttavat myös verotuet. Verotuilla tehdään poikkeuksia verotuskäytäntöön. Nämä poikkeukset pitää ottaa nyt syyniin. Hallituksen talousarvioesityksen mukaan verotuet vähentävät verotuloja noin 23 miljardilla vuonna 2012. Osa tuista on hyvinkin perusteltuja, mutta osasta voidaan mielestäni hyvin luopua. Esitän tässä niistä kaksi.

Ehdotan luopumista asuntolainan korkovähennyksestä. Tällä toimella valtion tulot kasvavat reilun puolen miljardin verran! Lisäksi korkovähennyksestä luopuminen on oikeudenmukaista. Vuokra-asujilla ei korkovähennyksen kaltaisia etuja ole, joten se asettaa vuokralla asuvat omistusasujia huonompaan asemaan. Valtion pitää kohdella eri asumismuotoja samanarvoisina. Muutoksen on tapahduttava myös asuntovelallisten kannalta oikeudenmukaisesti, joten luopumisen tulee olla asteittainen.

Myös toinen ehdotukseni liittyy asumiseen. Oman asunnon myyntivoiton verovapaus leikkaa valtion verotuloista lähes puolitoista miljardia vuodessa. Jo verovapauden osittainenkin purkaminen kasvattaa valtion tuloja merkittävästi. Asunnon arvonnousu voi olla myös omistajasta riippumatonta, jolloin myyntivoiton verollisuus on mielestäni aivan perusteltua. Nyt vuokra-asunnon myyntivoitto on verollista mutta omistusasunnon ei – muutos parantaisi verotuksen neutraaliuttakin.

Hetemäen verotyöryhmän mukaan korkovähennyksen poistamisen vaikutus hintoihin olisi vaatimaton. Oman asunnon myyntivoiton verovapauden poistaminenkaan ei asumiskustannuksiin juuri vaikuttaisi, sillä vuokra-asunnon myyntivoitto on jo verollista. Nämä muutokset olisivat mielestäni järkevä tapa lisätä valtion verotuloja lähes kahdella miljardilla ilman varsinaisia veronkorotuksia.

Muutkin verotuet pitää ottaa tarkasteluun näin kehysriihen ja talouden tasapainottamisen aikana. Tarkastelussa tulee kiinnittää erityistä huomiota työllisyysvaikutuksiin, oikeudenmukaisuuteen ja ympäristöohjaavuuteen. Mainitsemistani verotuista luopuminen ei vaikuttaisi suomalaisen työn verotukseen tai yritysten kilpailukykyyn. Ne toisivat valtiolle vajaan pari miljardia lisää tuloja ilman korotuksia palvelumaksuihin tai työn verotukseen.

 

Kirjoitus on julkaistu 26.3.2012 Oulun vaalipiirin Vihreiden Viikon vieras -blogissa.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Kansalaisaloite perustulosta

Maaliskuun alussa avautui mahdollisuus tehdä eduskunnalle kansalaisaloite. Kansalaisaloitteella voidaan saattaa eduskunnan käsittelyyn mikä tahansa asia, kunhan sillä on vähintään 50 000 äänioikeutetun kannatus. Kampanja nimien keräämiseksi perustuloaloitteen tekemiseksi alkaa ensi keskiviikkona 28.3.2012.

Ai mikä perustulo? Ytimekäs määrittely löytyy perustulo.org-sivustolta:
Perustulolla tarkoitetaan järjestelmää, jossa kaikille maksetaan toimeentuloa varten säännöllisesti tietty tasasuuruinen rahasumma. Perustulo maksetaan henkilön muista tuloista riippumatta eikä sen saamiseen liity mitään ehtoja tai velvoitteita. Maksajana toimii valtio tai muu julkinen taho.
Perustulolla korvattaisiin suurin osa nykyisistä sosiaaliturvan vähimmäisetuuksista kuten työttömien perusetuudet, opintotuki ja minimivanhempainpäivärahat. Näin päästään eroon paljosta turhasta paperinpyörittelystä ja byrokratiasta. Samalla ihmisten juoksuttaminen luukulta luukulle vähenee ja julkisessa hallinnossa saavutetaan säästöjä.

Perustuloon siirtyminen poistaa nykyiset kannustinloukut. Työnteosta tulee aina kannattavaa: Jopa päivän tai parin – muutaman tunninkin – keikkatyö hyödyttää, koska tuet eivät leikkaannu saman tien pois. Lyhytaikaisen työnkin tekemisestä jäisi aina enemmän käteen kuin työttömäksi jäämisestä. Tällöin työnantajan mahdollisuudet saada työntekijöitä lyhyisiin keikkatöihin paranisi, joten työn tarjonta kasvaisi. Perustulo lisäisi niin työn kysyntää kuin sen tarjontaakin!

Kannustinvaikutukset ovat keskeinen teema keskustelussa perustulosta. Jäävätkö ihmiset kotiin, kun perustulo kilahtaa tilille kuitenkin? Eivät jää, jos perustulo mitoitetaan oikein. Perustulon tason tulee olla vähintään nykyisten vähimmäisetuuksien suuruinen – mielestäni hieman korkeampikin. Tarkoitus on turvata elämisen ja osallistumisen perusedellytykset jokaiselle, mutta ei sellaista yltäkylläistä elämää, ettei kannustinta työntekoon olisi. Sosiaaliturvan ja erityisesti työttömyysturvan muotona perustulo aktivoisi ihmisiä nykyistä järjestelmää paremmin. Nykyinen järjestelmä on kyykyttävä, nöyryyttävä ja passivoiva. Perustulo mahdollistaa vastuun ottamisen omasta elämästä.

Kannattajia perustulolle löytyy poikki puoluekentän, taloudellisten koulukuntien ja aatesuuntien. Suomessa ajatusta ovat kannattaneet ainakin (näkyvimmin) nykyiset kansanedustajat Outi Alanko-Kahiluoto (vihr), Eero Lehti (kok), Silvia Modig (vas), Lasse Männistö (kok) ja Osmo Soininvaara (vihr) ja entinen kansanedustaja, nykyinen Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto E. J. Penttilä. Kannattajiin lukeutuvat myös taloustieteen Nobel-voittajat Friedrich Hayek ja Milton Friedman sekä ekonomisti John Kenneth Galbraith.

Suomeen esitetyistä malleista kannatan Vihreiden esittämää versiota. Mallin perustulon taso (noin 600 euroa kuukaudessa) ja kokonaisuus ovat mielestäni realistisimmat. Toisaalta reilun 500 euron perustulokin voisi olla jo riittävä ja olisi hieman nykyistä vähimmäistyöttömyysturvaa korkeampi. Vihreiden malli on nykyjärjestelmään verrattuna kustannusneutraali eli se ei olisi nykyistä kalliimpi. Viilaamista toki tuossakin mallissa vielä on, mutta perusta on mainio.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Naisten osuus

Muodollisesti tasa-arvoasiat ovat Suomessa keskimäärin paremmin kuin monessa muussa maailmankolkassa. Kuitenkin paljon parannettavan varaa käytännössä löytyy. Sen kertoo jo moni tilasto.

Tasa-arvoasiain neuvottelukunnan, TANEn, nettisivuilta löytyi esimerkiksi taulukko kunnanjohtajista. Taulukon mukaan vuonna 2010 kaupunginjohtajista 90 prosenttia oli miehiä, kunnanjohtajista 81 prosenttia ja kaikista yhteensä 84 prosenttia. Naiset ovat räikeästi aliedustettuina kuntien johdossa.



Toinen mielenkiintoinen kuvio oli miesten ja naisten osuutta eduskuntavaaliehdokkaista havainnollistava graafi. Naisten ehdokkuus on trendinomaisesti lisääntynyt, mutta osuus on polkenut pitkään paikallaan. Sukupuolen mukaan edustavinta ehdokasasettelu on ollut vuoden 1991 vaaleissa – siitä on jo pitkä aika.


Tilastollisesti naisen on todennäköisempää tulla valituksi eduskuntaan. Vuoden 2007 vaaleissa ehdokkaista miehiä oli 60 prosenttia, mutta valituista kansanedustajista miehiä oli 58 prosenttia. Ehdokasasettelun tasa-arvoisuus vaihtelee merkittävästi eri puolueiden kesken. Tilastotietoa vuoden 2011 eduskuntavaalien ehdokkaista ja valituista löytyy ainakin Tilastokeskuksen sivulta.

Äänioikeutetuista enemmistö on Suomessa naisia (51,6 %). Eniten naisehdokkaita asettivat Vihreät (51,8 %) ja Kokoomus (44,8 %). Ainoastaan Vihreillä oli siis enemmän nais- kuin miesehdokkaita. Vihreiden ehdokasasettelu noudatteli jopa hämmästyttävän tarkasti sukupuolten jakaumaa äänioikeutetuissa. Vähiten naisia oli ehdokkaana Perussuomalaisilla (33,2 %) ja Keskustalla (41,2 %). Vaaleissa valituiksi tulleista 43 prosenttia oli naisia, kun kaikista ehdokkaista osuus oli 39.

Tasa-arvoon on vielä matkaa. Politiikassa naiset ovat aliedustettuina. Toivottavasti asiassa liikuttaisiin jälleen parempaan suuntaan ensi syksyn kunnallisvaaleissa. Syystä tai toisesta naiset eivät tunnu lähtevän niin innokkaasti itse ehdolle kuin miehet. Tämä ilmiö toki vaikeuttaa tasapuolista ehdokasasettelua.

Tätä kirjoittaessa 19.3.2012 on Minna Canthin päivä eli tasa-arvon päivä. Haastan sen kunniaksi kaikki vähänkin yhteiskunnallisesta toiminnasta ja päättämisestä kiinnostuneet naiset harkitsemaan ehdokkaaksi ryhtymistä ensi syksyn kunnallisvaaleissa. Naisia ei voi tulla valituksi enempää kuin on ehdokkaana.

P.S. Niin naiset kuin miehetkin voivat ilmoittaa halukkuudestaan ryhtyä Vihreiden ehdokkaaksi täällä.

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Miksi Vihreät?

Yhteiskunnassa voi olla mukana itsenäisenä ajattelijana, jonkin ryhmän jäsenenä tai molempina. Asiat tuppaavat kuitenkin edistymään paremmin, kun niillä on useampia kannattajia. Tästä syystä moni lähtee mukaan sopivaksi kokemaansa järjestöön. Minun valintani on Vihreä liitto. Tässä kirjoituksessa kerron, millä perusteilla olen valintani tehnyt.

Poliittisessa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa voi olla mukana eri tavoin: kerhoista ja kyläyhdistyksistä aina kansallisiin ja ylikansallisiin järjestöihin asti. Monet kansalaisjärjestöt ovat niin sanottuja yhden asian liikkeitä kuten ihmisoikeus- tai ympäristöjärjestöjä. Poliittisilla puolueilla on kuitenkin useimmiten kokonaisvaltaisempia arvoihin ja aatteisiin perustuvia tavoitteita. Koska kiinnostukseni yhteiskunnasta on kokonaisvaltaista, koen poliittisen toiminnan luonnolliseksi valinnaksi.

Pohdittuani asiaa tarkkaan ja huolellisesti päädyin siihen, että Suomen puolueista Vihreät edustaa parhaiten omia arvojani ja maailmankuvaani. Keskeisiä kriteerejä puoluevalinnassani olivat vapaamielisyys ja edistyksellisyys. Vihreiden avoin toimintakulttuuri ja ennakkoluuloton suhtautuminen uusiin ajatuksiin ja toimintatapoihin olivat minulle mieleen. Ja onhan se ympäristökin aina ollut lähellä sydäntä.

Yhteiskunnassa on paljon parannettavaa ja epäkohtia, joihin tulee tarttua. Vihreiden periaateohjelmaan ja muihinkin ohjelmiin tutustuessani huomasin, että puolueella on monia rohkeita, perusteltuja uudistusehdotuksia. Näistä mielestäni eräänä kiinnostavimpana mainittakoon perustulo, joka poistaisi sosiaaliturvan kannustinloukut. Muitakin oli aina lähidemokratiasta ja päätöksenteon avoimuudesta terveydenhuollon rahoituksen yksinkertaistamiseen.

Vihreillä on ohjelmia lähes jokaisesta yhteiskunnan keskeisestä kokonaisuudesta. Nämä ohjelmat perustuvat harkittuihin mietintöihin. Esimerkiksi energia- ja ympäristöohjelmissa on käytetty alan tutkimuksia lähteinä ja linjavetojen perusteena. Tutkimukseen ja tieteelliseen näyttöön pohjautuva linja on mielestäni paras mahdollinen lähtökohta ongelmien ratkaisuun – oikeudenmukaisuutta unohtamatta.

Intuitiivisesti ja ohjelmiinkin perustuen olen vakuuttunut, että vihreissä on paljon asiantuntevaa väkeä, jolla on kattava käsitys muun muassa nykytyöelämästä, ympäristön tärkeydestä ja luonnonvarojen rajallisuuden aiheuttamista haasteista. Kokonaisvaltainen käsitys ongelmien luonteesta on edellytys niiden viisaalle ja onnistuneelle selvittämiselle.

Tässä en pyri eikä ole tarkoituskaan pyrkiä väittämään, että kaikki maailma viisaus asuisi Vihreissä. Järkevää, viisasta väkeä löytyy varmasti eri puolueista ja puolueiden ulkopuolelta sitäkin enemmän. Vihreät eivät ole aina oikeassa ja tekevät virheitä kuten kaikki ihmiset. Asioihin täytyy suhtautua kriittisesti – myös omiin asioihin. Kriittisessä suhtautumisessa itseä kohtaan Vihreät tuntuvat olevan liiankin tiukkoja. Toisinaan vihreät kritisoivat itseään ja omaa puoluettaan kovemmin kuin kukaan muu. Tämä kertoo siitä, ettei mennä sieltä missä aita on matalin. Uskon tietyn itsekriittisyyden johtavan lopulta parempaan ja viisaampaan toimintaan.

Oma mielipiteeni on siis tämä. Muut voivat päätyä samojen pohdintojen kautta eri lopputulokseen. Se on mielestäni demokratian suola.

Pitkä tie

Ala-asteen lounastunnin ei ehkä kuvittelisi olevan yksi kirkkaimpia muistoja peruskoulusta. Muistan kuitenkin erään lounastunnin oikein hyv...