sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Digitalisaation ajurit, esteet ja vaikutukset

Tieto- ja viestintäteknologian nopea kehitys viimeisen parinkymmenen vuoden aikana on aiheuttanut suuria muutoksia niin kuluttajien, yritysten kuin julkisen sektorinkin toiminnassa ja mahdollisuuksissa. Vielä 2000-luvun alkuvuosina sähköpostia luettiin yleensä tietokoneen ääressä ja pikaviestintä tapahtui tekstiviestien avulla. Pankeilla oli tuolloin laajat maksuautomaattiverkostot asiakkaidensa laskujen maksua helpottamaan. Pankit luopuivat laskunmaksuautomaateista vaiheittain 2010-luvun alussa (”Laskunmaksuautomaatit katoamassa”, 2011).

Käsitteellä digitalisaatio viitataan siihen, kuinka teknologisen kehityksen myötä digitaali- tai tietokonetekniikan asema ihmisten arkielämässä kasvaa (Koiranen, Räsänen ja Södergård, 2016). Digitalisaatio on edennyt vauhdilla ja muutos on ollut nopeaa. Kolehmaisen (2016) artikkelissa kerrotaan tutkimusyhtiö Gartnerin tutkimuksesta, jonka mukaan kehitystä on kuitenkin aliarvioitu niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla. Artikkelissa esitettyjen tulosten mukaan vähemmistö yrityksistä uskoo digitalisaation vaikuttavan niiden liiketoimintaan.

maanantai 1. toukokuuta 2017

Erinomaista paatosta!

Jos vappupäivän aikataulu antaa myöten, niin suosittelen lukemaan Riina Simosen kirjoituksen Onko eläimillä oikeuksia? Tai voihan näin hienon tekstin lukea milloin tahansa, kun aikaa on. Kirjoituksessa käsitellään eläinten oikeuksia monipuolisista näkökulmista, ja lähteistä löytyy varmasti mielenkiintoista kirjallisuutta syvempää tutustumista varten.

Teksti tarjoaa varsin kattavan katsauksen eläinten oikeuksien filosofiaan, historiaan ja yhteiskunnalliseen yhteyteen. Simonen nostaa esiin mielenkiintoisia näkökulmia ja niiden eroja: Miten eri tavoilla kysymystä lähestyvät ympäristönsuojelijat, eläinsuojelijat ja eläinoikeustoimijat? Suosittelen todella, jos aihe kiinnostaa!

Voimakkaalle dualistiselle eläin–ihminen-erottelulle ei ole tieteellisiä eikä oikeudenmukaisia perusteita. Eläimet eivät ole yhtenäinen ryhmä ja toisaalta ihmisellä on paljon yhteistä muiden eläinlajien kanssa. On todella outoa, että ihminen määritellään merkittävämmin erilaiseksi simpanssista kuin mato tai hiiri elefantista.

Tekstin url: http://jarjestot.uta.fi/aatos/paatos/arkisto/2007-2/paatos20705.html

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Nöyrät kiitokset

Haluan kiittää nöyrästi ja sydämellisesti kaikkia minulle äänensä uskoneita. Luottamuksenne merkitsee minulle paljon. Kiitos!

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Pitkä tie

Ala-asteen lounastunnin ei ehkä kuvittelisi olevan yksi kirkkaimpia muistoja peruskoulusta. Muistan kuitenkin erään lounastunnin oikein hyvin – tai oikeastaan erään siihen sisältyneen hetken. Lounastunti itsessään oli varmaankin melko tavanomainen kuten koulupäiväkin, mutta eräs keskustelu on jäänyt mieleeni.

Aivan täydellisyyteen muistini ei yllä, mutta keskustelun käänteiden perusteella lounaaseen liittyi tavalla tai toisella meetvursti. Olinko vasta lukenut sanakirjasta vai muutoin kuullut meetvurstin sisältävän hevosenlihaa, sitä en muista. Muistan kuitenkin puhuneeni parin kolmen pojan kanssa tästä tosiasiasta: meetvurstissa on hevosenlihaa. No, jotenkin keskusteluun liittyi myös ryhmä lähellä ruokailleita tyttöjä. Seurauksena oli kinaa siitä, sisältääkö meetvursti todella hevosenlihaa – tämä paljastus ei ollut lainkaan mieluinen hevosista kovasti pitäville tytöille.

lauantai 25. maaliskuuta 2017

Vegelupaus

Olen sitoutunut edistämään ilmastoystävällistä, eettisesti kestävää kasvisruokailua tekemällä vegelupauksen. Kampanjan nettisivuilla kerrotaan seuraavasti:
Vegelupaus edistää ruokakulttuurista muutosta, jonka tavoitteena on luoda jokaiselle ruokailijalle mahdollisuus valita ilmastokestävämpi vaihtoehto lautaselleen arjen keskellä.

Vegelupaus-kampanjan tavoitteita ovat:
  1. Ilmastoystävällinen kasvisruoka tarjolle joka päivä yhdeksi päävaihtoehdoksi jokaiseen kunnan hallinnoimaan lounasravintolaan.
  2. Ruokatarjonnassa noudatetaan satokausia ja suositaan lähellä tuotettuja raaka-aineita.
  3. Kasvisannos suosituimmaksi tuotteeksi panostamalla esimerkiksi ruokien maittavuuteen sekä esillepanoon.
Näihin tavoitteisiin on helppo yhtyä. Kaikki Vegelupaukseen sitoutuneet ehdokkaat löytyvät täältä.

torstai 2. maaliskuuta 2017

Uusi eläinsuojelulaki

Maa- ja metsätalousministeriössä (MMM) on parhaillaan käynnissä työ eläinsuojelulain uudistamiseksi. Eläinsuojelulain tarkoitus on suojella eläimiä kärsimykseltä, kivulta ja tuskalta sekä edistää eläinten hyvinvointia ja hyvää kohtelua. Nykyinen laki on 20 vuotta vanha. Animalian ja SEY Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton mukaan laki pitää saattaa ajan tasalle vastaamaan parempaa ymmärrystämme eläinten hyvinvoinnista. Järjestöt ylläpitävät yhteisesti Eläinpolitiikka.fi-sivustoa, jolla lain nykytilaa ja uudistustarpeita esitellään.

SEY:n ja Animalian tavoittelemat uudistukset lakiin ovat perusteltuja ja kannatettavia. Suomi ansaitsee sata vuotta täyttäessään maailman parhaan ja edistyksellisimmän eläinsuojelulain. Yksi keskeinen hyvän yhteiskunnan mittari on se, miten eläimiä kohdellaan.

Vanhentuneen lainsäädännön lisäksi eläinsuojelun resurssit vaikuttavat liian pieniltä. Viime viikonloppuna Yle uutisoi tutkimuksesta, jonka mukaan eläinsuojeluviranomaiset toimivat passiivisesti. Säännösten toistuvasta rikkomisesta saattaa seurata jopa 14 tarkastuksen sarja ennen kuin asiasta ilmoitetaan poliisille. Tämä ei ole mitenkään kestävää eläinten kannalta. Jos passiivisuus johtuu voimavarojen puutteesta, täytyy niitä lisätä niin pian kuin suinkin.

Eläimet ovat tuntevia ja tietoisia olentoja eivätkä talouden tuotantoyksikköjä. Nykyinen, vanha laki ei suojaa eläimiä kyllin hyvin kärsimykseltä. Eläinsuojelulain päivittäminen saattaa kuitenkin vesittyä, jos talous saa jyrätä hyvinvoinnin alleen. On siis tärkeää, että käytämme ääntämme puolustaaksemme eläinten eettistä kohtelua.

Jos haluamme Suomeen maailman edistyksellisimmän eläinsuojelulain, meidän on syytä lähettää viesti päättäjille. Helpointa on allekirjoittaa eläinjärjestöjen yhteinen vetoomus.

tiistai 21. helmikuuta 2017

Ihmisenkaltaistamista vai ihmiskeskeisyyttä?

Lihantuotannossa ja muussa eläinten hyväksikäyttöön perustuvassa toiminnassa liikkuu nykyisellään valtavat summat rahaa. Varmasti osin tästä syystä eläinten oikeuksien puolustajat pyritään usein julkisessa keskustelussa esittämään unelmahöttöön hurahtaneina hihhuleina, vaikka eläinoikeusajattelun taustalla voi olla vankkaa ja hyvin perusteltua ajattelua. Oman kokemukseni perusteella eläinten oikeuksia kannattavat ovat pohtineet asiaa huomattavasti keskimääräistä enemmän. Arjessa on kuitenkin aina helpompaa seilata kiinnittämättä liikaa huomiota ruoan tai muiden tuotteiden alkuperään – tai niiden eettisyyteen.

Eräs asiallisissakin keskusteluissa eläinoikeusajattelua vastaan esitetty arvostelu liittyy ihmisenkaltaistamiseen eli antropomorfismiin. Tähän perustuvassa kritiikissä ajatellaan, että eläinten oikeuksien puolustajat liittävät eläimiin virheellisesti inhimillisiä piirteitä, joilla oikeuksia sitten perustellaan. Kiistämättä ihmisen ja muiden eläinlajien välillä on merkittäviä eroja, mutta niin on merkittäviä eroja muidenkin eläinlajien välillä. Kuitenkin ne niputetaan sievästi samaan nippuun ryhmäksi ei-ihmiset.

Asiaa tarkemmin ajatellen ihmisenkaltaistaminen on hutera vastaväite eläinten oikeuksille. Eläimiähän me ihmisetkin olemme. Onko siis aivan tuulesta temmattua olettaa, että muilla eläimillä voisi olla samankaltaisia ominaisuuksia kuin meillä? Vastaus on selvästi kielteinen, ja tueksi löytyy tutkimustuloksiakin.

Itse asiassa antropomorfismiin perustuva arvostelu näyttää pikemminkin ihmiskeskeisyyden eli antroposentrismin ilmentymältä: Ihmisen ajatellaan olevan irrallaan muusta eläinkunnasta, kaikilta ominaisuuksiltaan jotenkin ainutlaatuinen olento. Ihminen on jo perintötekijöiltään, geeneiltään, hyvin lähellä muita eläinlajeja. Toki olemme pystyneet lajityypillisten ominaisuuksiemme avulla käyttämään muuta luontoa hyväksemme tavalla, johon muut lajit eivät kykene. Mutta onko silti kaukaa haettua olettaa, ettemme ole kaikilta ominaisuuksiltamme ainutlaatuisia?

Toisaalta helposti ajattelemme esimerkiksi tietoisuuden olevan kaksijakoinen ominaisuus, joka lajilla joko on tai ei ole. Voidaan kuitenkin hyvin olettaa, että tietoisuus on jatkumon kaltainen ominaisuus, joka ilmenee eri lajeilla eri tasoisena: Toisilla lajeilla on korkeampi tietoisuuden aste, toisilla matalampi. Erityisesti eläinten oikeuksien vastustajat kieltävät usein eläinten tietoisuuden, vaikka tieteellinen tutkimus viittaa päinvastaiseen suuntaan.

Eläinten oikeuksien vastustaminen ihmisenkaltaistamiseen vetoamalla vaikuttaa siis tutkimustiedon valossakin varsin kyseenalaiselta argumentilta. Jos hyväksymme muidenkin eläinten kuin ihmisten kokevan kärsimystä ja olevan tietoisia, on mielestäni erittäin hankalaa perustella monia nykyisiä eläinten hyväksikäyttöön perustuvia toimia kuten teholihantuotantoa tai delfinaarioita. Koska eläimet ovat tietoisia ja kokevat kärsimystä, on moraalinen välttämättömyys ottaa niiden intressit huomioon.


Pitkä tie

Ala-asteen lounastunnin ei ehkä kuvittelisi olevan yksi kirkkaimpia muistoja peruskoulusta. Muistan kuitenkin erään lounastunnin oikein hyv...