Tämän vuoden Kilometrikisan ensimmäinen kuukausi tulee täyteen, kun toukokuu vaihtuu kesäkuuksi. Toukokuun säät ovat olleet Oulussa pääosin melko suotuisat pyöräilylle. Työmatkat tosin teen polkien säällä kuin säällä.
Pyörällä tekemäni matkat eivät ole sinänsä lisääntyneet Kilometrikisan ansiosta, mutta on se lisäkannustimena toiminut. Kisan yhteydessä olen nyt ensimmäisen kerran oikeasti laskenut sitäkin, kuinka paljon ajokilometrejä oikeasti kertyy. Niitä tulee yllättävän paljon polkupyörän toimiessa pääasiallisena paikanvaihdon välineenä.
Ennen tämän päiväisiä ajoja saldo näyttää seuraavalta: yhteensä kilometrejä on kertynyt 349. Tuosta summasta noin kaksi viidesosaa on työmatkoja. Tänäänkin tulee vähintään kymmenisen kilometriä tuohon lisää, joten kuukauden saldoksi tullee 360–370. Hyvä määrä pelkällä hyötyliikunnalla.
Kesän tullen polkeminen todennäköisesti vain lisääntyy, kun vapaa-ajan ajot lisääntyvät. Kilometrikisan hyötyihin lukeutuvat pyöräilyyn kannustamisen lisäksi laskutoimitukset polkemalla säästetyistä hiilidioksidipäästöistä (CO2) ja bensasta. Omilla noin 350 kilometrilläni olen autoiluun verrattuna säästänyt kuukaudessa 24 litraa bensaa ja 61 kiloa CO2-päästöjä.
Kaikki kilpailijat ovat ajaneet yhteensä 4 298 902 kilometriä eli keskimäärin 222 km per osallistuja. Yhteensä on säästetty 300 923 litraa bensaa ja 752 308 kiloa eli 752 tonnia CO2-päästöjä! Yhä useampia tulisi kannustaa valitsemaan pyörä auton asemesta.
Luin tuoreesta WWF:n eli Maailman luonnonsäätiön julkaisusta, että maailman pyöräily-ystävällisin kaupunki on Amsterdam. Siellä pyörä ohitti auton suosituimpana yksityisen liikenteen muotona vuonna 2007. Tähän tulisi tähdätä erityisesti kaikissa suuremmissa kaupungeissa ympäri maailman – myös Suomessa. Myönteisten ympäristövaikutusten lisäksi pyöräily luo säästöjä sosiaali- ja terveysmenoihin ja lisää elämänlaatua edistämällä ihmisten terveyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti