Vuoden ensimmäisen neljänneksen talouskasvuluvut ovat tulleet. Lukuja kommentoi lyhyesti ja kuvan kanssa Paul Krugman blogissaan. Ytimekäs havainto on seuraava: talous on kasvanut hyvin Japanissa ja huonosti Italiassa, Britanniassa ja Ranskassa.
Japanin kasvulle on selkeä selitys: vuoden takaisen tsunamin jälkeinen jälleenrakennus. Japanissa valtio investoi jälleenrakennukseen, Italiassa ja Ranskassa valtiot säästävät. Kuten Krugmankin toteaa tämä näyttäisi kertovan jotain makrotaloudesta. Tuo viesti on sama, jota Krugman ja muutkin taloustieteilijät ovat jo pitempään yrittäneet saada läpi. Säästämällä ja vyön kiristämisellä on nimittäin vaikeaa saada aikaan Euroopassa kovasti kaivattua talouskasvua.
Jälleen huomaan olevani pohtimassa samaa asiaa. Euroopan valtiot eivät voi oikein velkaantua enää lisää, mutta säästöilläkään ei talous lähde kasvuun. Nyt vaaditaan todellista taloudellista ja sosiaalistakin viisautta, jotta Euroopan ongelmat saadaan ratkottua.
Nyt on tehtävä tulevaisuuteen katsovia ratkaisuja ja samalla huomioitava muuttuva maailma. Investoinnit pitää asettaa tärkeys- ja paremmuusjärjestykseen niiden pitkän aikavälin vaikutusten perusteella. Esimerkiksi öljyn ja muiden fossiilisten polttoaineiden hinnat nousevat tulevaisuudessa, joten liikenneinvestoinnit kannattaa painottaa raideliikenteeseen.
Luin tänään jossain määrin huolestuttavan uutisen talletuspaosta eri puolilla Eurooppaa. Talletuspaossa pankkien asiakkaat nostavat talletuksiaan tileiltä ilmeisesti sukanvarteen. Laajalle levitessään talletuspako voi laukaista pankkikriisin (kuten kävi 1930-luvun lamassa Yhdysvalloissa). Pankkikriisit taas ovat hyvin tuhoisia taloudelle. Ne koskettavat myös aivan tavallisia ihmisiä talletusten ja työpaikkojen menetysten muodossa.
Talletuspaot ovat vaarallisia, koska ne ruokkivat itse itseään. Ne ovat hyvä esimerkki siitä, miten moni asia taloudessa riippuu voimakkaasti ihmisten käyttäytymisestä eli psykologiasta. Talletuspaot alkavat luottamuksen rapautumisesta. Kaikki taloudellinen toimeliaisuus kärsii, jos toimijoilla ei ole uskoa ja luottamusta tulevaisuuteen.
Viimeksi mainitusta syystä Euroopan talouskriisi ei ole luonteeltaan pelkästään taloudellinen vaan myös sosiaalinen. On löydettävä ratkaisuja, joilla palautetaan luottamus tulevaan. Erityisen haastavaa se on Kreikan kaltaisissa tilanteissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti