Erinomaista paatosta!

Jos vappupäivän aikataulu antaa myöten, niin suosittelen lukemaan Riina Simosen kirjoituksen Onko eläimillä oikeuksia? Tai voihan näin hienon tekstin lukea milloin tahansa, kun aikaa on. Kirjoituksessa käsitellään eläinten oikeuksia monipuolisista näkökulmista, ja lähteistä löytyy varmasti mielenkiintoista kirjallisuutta syvempää tutustumista varten.

Teksti tarjoaa varsin kattavan katsauksen eläinten oikeuksien filosofiaan, historiaan ja yhteiskunnalliseen yhteyteen. Simonen nostaa esiin mielenkiintoisia näkökulmia ja niiden eroja: Miten eri tavoilla kysymystä lähestyvät ympäristönsuojelijat, eläinsuojelijat ja eläinoikeustoimijat? Suosittelen todella, jos aihe kiinnostaa!

Voimakkaalle dualistiselle eläin–ihminen-erottelulle ei ole tieteellisiä eikä oikeudenmukaisia perusteita. Eläimet eivät ole yhtenäinen ryhmä ja toisaalta ihmisellä on paljon yhteistä muiden eläinlajien kanssa. On todella outoa, että ihminen määritellään merkittävämmin erilaiseksi simpanssista kuin mato tai hiiri elefantista.

Tekstin url: http://jarjestot.uta.fi/aatos/paatos/arkisto/2007-2/paatos20705.html

Pitkä tie

Ala-asteen lounastunnin ei ehkä kuvittelisi olevan yksi kirkkaimpia muistoja peruskoulusta. Muistan kuitenkin erään lounastunnin oikein hyvin – tai oikeastaan erään siihen sisältyneen hetken. Lounastunti itsessään oli varmaankin melko tavanomainen kuten koulupäiväkin, mutta eräs keskustelu on jäänyt mieleeni.

Aivan täydellisyyteen muistini ei yllä, mutta keskustelun käänteiden perusteella lounaaseen liittyi tavalla tai toisella meetvursti. Olinko vasta lukenut sanakirjasta vai muutoin kuullut meetvurstin sisältävän hevosenlihaa, sitä en muista. Muistan kuitenkin puhuneeni parin kolmen pojan kanssa tästä tosiasiasta: meetvurstissa on hevosenlihaa. No, jotenkin keskusteluun liittyi myös ryhmä lähellä ruokailleita tyttöjä. Seurauksena oli kinaa siitä, sisältääkö meetvursti todella hevosenlihaa – tämä paljastus ei ollut lainkaan mieluinen hevosista kovasti pitäville tytöille.

Ihmisenkaltaistamista vai ihmiskeskeisyyttä?

Lihantuotannossa ja muussa eläinten hyväksikäyttöön perustuvassa toiminnassa liikkuu nykyisellään valtavat summat rahaa. Varmasti osin tästä syystä eläinten oikeuksien puolustajat pyritään usein julkisessa keskustelussa esittämään unelmahöttöön hurahtaneina hihhuleina, vaikka eläinoikeusajattelun taustalla voi olla vankkaa ja hyvin perusteltua ajattelua. Oman kokemukseni perusteella eläinten oikeuksia kannattavat ovat pohtineet asiaa huomattavasti keskimääräistä enemmän. Arjessa on kuitenkin aina helpompaa seilata kiinnittämättä liikaa huomiota ruoan tai muiden tuotteiden alkuperään – tai niiden eettisyyteen.

Eräs asiallisissakin keskusteluissa eläinoikeusajattelua vastaan esitetty arvostelu liittyy ihmisenkaltaistamiseen eli antropomorfismiin. Tähän perustuvassa kritiikissä ajatellaan, että eläinten oikeuksien puolustajat liittävät eläimiin virheellisesti inhimillisiä piirteitä, joilla oikeuksia sitten perustellaan. Kiistämättä ihmisen ja muiden eläinlajien välillä on merkittäviä eroja, mutta niin on merkittäviä eroja muidenkin eläinlajien välillä. Kuitenkin ne niputetaan sievästi samaan nippuun ryhmäksi ei-ihmiset.

Asiaa tarkemmin ajatellen ihmisenkaltaistaminen on hutera vastaväite eläinten oikeuksille. Eläimiähän me ihmisetkin olemme. Onko siis aivan tuulesta temmattua olettaa, että muilla eläimillä voisi olla samankaltaisia ominaisuuksia kuin meillä? Vastaus on selvästi kielteinen, ja tueksi löytyy tutkimustuloksiakin.

Itse asiassa antropomorfismiin perustuva arvostelu näyttää pikemminkin ihmiskeskeisyyden eli antroposentrismin ilmentymältä: Ihmisen ajatellaan olevan irrallaan muusta eläinkunnasta, kaikilta ominaisuuksiltaan jotenkin ainutlaatuinen olento. Ihminen on jo perintötekijöiltään, geeneiltään, hyvin lähellä muita eläinlajeja. Toki olemme pystyneet lajityypillisten ominaisuuksiemme avulla käyttämään muuta luontoa hyväksemme tavalla, johon muut lajit eivät kykene. Mutta onko silti kaukaa haettua olettaa, ettemme ole kaikilta ominaisuuksiltamme ainutlaatuisia?

Toisaalta helposti ajattelemme esimerkiksi tietoisuuden olevan kaksijakoinen ominaisuus, joka lajilla joko on tai ei ole. Voidaan kuitenkin hyvin olettaa, että tietoisuus on jatkumon kaltainen ominaisuus, joka ilmenee eri lajeilla eri tasoisena: Toisilla lajeilla on korkeampi tietoisuuden aste, toisilla matalampi. Erityisesti eläinten oikeuksien vastustajat kieltävät usein eläinten tietoisuuden, vaikka tieteellinen tutkimus viittaa päinvastaiseen suuntaan.

Eläinten oikeuksien vastustaminen ihmisenkaltaistamiseen vetoamalla vaikuttaa siis tutkimustiedon valossakin varsin kyseenalaiselta argumentilta. Jos hyväksymme muidenkin eläinten kuin ihmisten kokevan kärsimystä ja olevan tietoisia, on mielestäni erittäin hankalaa perustella monia nykyisiä eläinten hyväksikäyttöön perustuvia toimia kuten teholihantuotantoa tai delfinaarioita. Koska eläimet ovat tietoisia ja kokevat kärsimystä, on moraalinen välttämättömyys ottaa niiden intressit huomioon.