lauantai 10. maaliskuuta 2012

Miksi Vihreät?

Yhteiskunnassa voi olla mukana itsenäisenä ajattelijana, jonkin ryhmän jäsenenä tai molempina. Asiat tuppaavat kuitenkin edistymään paremmin, kun niillä on useampia kannattajia. Tästä syystä moni lähtee mukaan sopivaksi kokemaansa järjestöön. Minun valintani on Vihreä liitto. Tässä kirjoituksessa kerron, millä perusteilla olen valintani tehnyt.

Poliittisessa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa voi olla mukana eri tavoin: kerhoista ja kyläyhdistyksistä aina kansallisiin ja ylikansallisiin järjestöihin asti. Monet kansalaisjärjestöt ovat niin sanottuja yhden asian liikkeitä kuten ihmisoikeus- tai ympäristöjärjestöjä. Poliittisilla puolueilla on kuitenkin useimmiten kokonaisvaltaisempia arvoihin ja aatteisiin perustuvia tavoitteita. Koska kiinnostukseni yhteiskunnasta on kokonaisvaltaista, koen poliittisen toiminnan luonnolliseksi valinnaksi.

Pohdittuani asiaa tarkkaan ja huolellisesti päädyin siihen, että Suomen puolueista Vihreät edustaa parhaiten omia arvojani ja maailmankuvaani. Keskeisiä kriteerejä puoluevalinnassani olivat vapaamielisyys ja edistyksellisyys. Vihreiden avoin toimintakulttuuri ja ennakkoluuloton suhtautuminen uusiin ajatuksiin ja toimintatapoihin olivat minulle mieleen. Ja onhan se ympäristökin aina ollut lähellä sydäntä.

Yhteiskunnassa on paljon parannettavaa ja epäkohtia, joihin tulee tarttua. Vihreiden periaateohjelmaan ja muihinkin ohjelmiin tutustuessani huomasin, että puolueella on monia rohkeita, perusteltuja uudistusehdotuksia. Näistä mielestäni eräänä kiinnostavimpana mainittakoon perustulo, joka poistaisi sosiaaliturvan kannustinloukut. Muitakin oli aina lähidemokratiasta ja päätöksenteon avoimuudesta terveydenhuollon rahoituksen yksinkertaistamiseen.

Vihreillä on ohjelmia lähes jokaisesta yhteiskunnan keskeisestä kokonaisuudesta. Nämä ohjelmat perustuvat harkittuihin mietintöihin. Esimerkiksi energia- ja ympäristöohjelmissa on käytetty alan tutkimuksia lähteinä ja linjavetojen perusteena. Tutkimukseen ja tieteelliseen näyttöön pohjautuva linja on mielestäni paras mahdollinen lähtökohta ongelmien ratkaisuun – oikeudenmukaisuutta unohtamatta.

Intuitiivisesti ja ohjelmiinkin perustuen olen vakuuttunut, että vihreissä on paljon asiantuntevaa väkeä, jolla on kattava käsitys muun muassa nykytyöelämästä, ympäristön tärkeydestä ja luonnonvarojen rajallisuuden aiheuttamista haasteista. Kokonaisvaltainen käsitys ongelmien luonteesta on edellytys niiden viisaalle ja onnistuneelle selvittämiselle.

Tässä en pyri eikä ole tarkoituskaan pyrkiä väittämään, että kaikki maailma viisaus asuisi Vihreissä. Järkevää, viisasta väkeä löytyy varmasti eri puolueista ja puolueiden ulkopuolelta sitäkin enemmän. Vihreät eivät ole aina oikeassa ja tekevät virheitä kuten kaikki ihmiset. Asioihin täytyy suhtautua kriittisesti – myös omiin asioihin. Kriittisessä suhtautumisessa itseä kohtaan Vihreät tuntuvat olevan liiankin tiukkoja. Toisinaan vihreät kritisoivat itseään ja omaa puoluettaan kovemmin kuin kukaan muu. Tämä kertoo siitä, ettei mennä sieltä missä aita on matalin. Uskon tietyn itsekriittisyyden johtavan lopulta parempaan ja viisaampaan toimintaan.

Oma mielipiteeni on siis tämä. Muut voivat päätyä samojen pohdintojen kautta eri lopputulokseen. Se on mielestäni demokratian suola.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Pitkä tie

Ala-asteen lounastunnin ei ehkä kuvittelisi olevan yksi kirkkaimpia muistoja peruskoulusta. Muistan kuitenkin erään lounastunnin oikein hyv...